Autonkuljettajasta kultaisen kypärän haltijaksi – Luottotekijä-haastattelussa huoltoneuvoja ja varaosamyyjä Sami Martiskainen
Tervetuloa Timosen auton Luottotekijä-haastattelusarjan ensimmäisen artikkelin pariin. Haastatteluissa pureudutaan Timosen auton monipuolisten ammattilaisten persooniin, historiaan ja asiantuntijavinkkeihin aina automyyjistä mekaanikkoihin. Pidemmittä puheitta, eiköhän anneta puheenvuoro ensimmäisellä haastateltavalle, pitkän linjan huoltoneuvoja ja varaosamyyjä Sami Martiskaiselle.
Morjesta Sami! Olisiko nyt hyvä hetki haastattelulle?
Morjesta, morjesta. Ei kun vaan, vetästään pois alta.
Mahtavaa. Mitäs miehelle kuuluu? Onko korona vaikuttanut arkeen?
Ei juurikaan, mitä nyt vähän vältellään näitä mummoja ja pappoja. Työkuvioihin tietysti sen verran, että kun hallitus linjasi ettei yli seitenkymppiset saa liikkua, niin ei ne oo tullut tähän meillekään autoja huoltamaan tai korjaamaan.
Näinhän se on. Mitäs kaikkea sitä käytännössä tulee tehtyä Timosen autolla?
Vähän kaikennäköistä, onkos se virallinen titteli nyt huoltoneuvoja vai varaosamyyjä, eli käytännössä myyn varaosia sekä myyn, otan vastaan ja luovutan huoltoja, teen takuuraportteja ja kaikennäköistä mitä tähän hommaan nyt kuuluu. Ei oo turhan byrokraattista. Työnkuva on vuosien saatossa vähän levinnyt, laajennut ja muuttunut, mikä ei haittaa ollenkaan.
Millaisten mutkien kautta aikanaan päädyit Timosen autolle töihin ja miksi?
Se onkin vähän erilainen tarina. Appiukko on ollut täällä automyyjänä melkein siitä asti kun Timosen auto on avattu. Rupesin sitten seurustelemaan hänen tyttärensä kanssa, ja sitä kautta kävi niin, että herra Kyösti Timonen pyysi minua autonkuljettajaksi joku viikonloppu. Minähän suostuin siihen, ja samalla reissulla Kyösti kysyi, että kiinnostaako hommat ja mie sanoin, että kiinnostaahan ne. Samalla reissulla tässä vieläkin ollaan, että pitkäksi se on tämä kuljettajan pesti venähtänyt ja samalla vähän muuttunutkin tämä työnkuva.
Onko päätöstä tarvinnut katua?
Ei missään nimessä, kannatti lähteä kuskin hommiin silloin aikanaan.
Se on oikein. No mutta mikä se on parasta työssäsi? Mikä saa jatkamaan?
Kyllä se yhtenä päällimmäisenä on tuo asiakaspalaute, kun tiskiltä lähtee tyytyväinen kaveri, joka kiittelee ja kumartelee. Ehkä se on se suurin motivoija. Tietysti myös se, ettei oo toista samanlaista päivää, kun joka päivä käy erilaisia asiakkaita erilaisine tarpeineen.
Nouseeko uran varrelta mieleen jotain erityistä kohokohtaa tai muistoa, jonka haluaisit meille tässä jakaa?
Niitähän nyt on matkan varrella hirmu monia. Sanotaan nyt vaikka se, kun joskus käytiin heittämässä viikon reissu Rüsselheimissa. Käytiin vähän autotehtailla ja oli viininmaistajaista ja vaikka minkä näköistä jokiristeilyä ja polkupyöräilyä. Se oli ihan mukava ja mieleenpainuva reissu.
Aivan varmasti. Autokauppiaista elää tietty stereotypia, johon varmasti itsekin olet törmännyt alalla työskennellessäsi. Mitä mieltä olet tästä myytistä?
Sanoisin, että kyllä se on oltava reilu peli puolin ja toisin, että jos joku kämmi sattuu, niin siitä pitää vastata ja hoitaa homma asiallisesti maaliin asti. Kuunnellaan ne asiakkaan tarpeet ja vastataan parhaan mukaan niihin, sillä lähetään liikenteeseen.
Sitten kysymys, jota ei voi jättää kysymättä. Mitä autoa itse ajat ja miksi?
Meillä on pihassa kaksi Opelia ja yks Huyndai, molemmat Timosen auton merkkejä. Korjaukset ja huollot helppoja, kun on tuttuja merkkejä.
Mitä varaosamyyjä tekee vapaa-ajalla?
Perheen kanssa mökkeillään, käydään kalassa ja sienessä ja luonnossa viihdytään. Hyviä hommia.
Ketäs kaikkia Martiskaisen perheeseen kuuluu?
Vaimo on kotosalla ja nuorempi 1999 syntynyt poika asuu vielä kotosalla. Vanhempi 1996 syntynyt poika asuu jo omillaan tuossa Rantakylässä.
Jatkavatko pojat isänsä jalanjäljissä autoalalle?
Ei suinkaan, ihan ovat jo muilla aloilla. Vanhempi poika on Elisalla ja nuorempi poika Levyprofiililla hommissa. Nappasivat jo koulun toisena vuotena sinne hommiin.
Hyviä hommia nekin. Miltäs kesäsuunnitelmat näyttää?
Tarkoitus oli heittää jonkinmoista asuntoautoreissua Eurooppaan, mutta nää kuviot pikkuisen tämän tilanteen takia muuttui. Saattaa mennä vähän mökkipainotteiseksi tämä kesä, mutta meneehän se sielläkin.
Kuvitellaan, että raha ei olisi ongelma. Mitä tekisit?
Ohhoh, laitoitpa pahan. Kyllähän se varmaan pitäs jonkinnäköinen maailmanympärysmatka heittää alkuun.
Eli matkailuhommat kiinnostaa?
Kyllä sitä on harrastettu. Vanhemmat asuu syksystä kevääseen tuolla Thaimaan puolella, niin siellä on käyty kymmenisen kertaa, että kyllä sen kai jonkinlaiseksi harrastukseksi voi laskea. Paljon on tietysti reissattu muuallakin. Viimesin reissu oli Singaporeen, joka oli kyllä ihan omalaatuinen paikka.
Hypätäänpä vielä matkailusta hetkeksi takaisin Suomen mökki- ja maanteille. Mitä autoilijan tulee tietää juuri nyt?
Kyllä se huollon tärkeys ekana tulee mieleen, että kun auton huollossa käyttää ja siellä huomataan tai ennakoidaan jotain pientä, niin niillä saattaa jatkossa olla ihan rahallista merkitystä. Aina pienemmillä kuluilla ja remonteilla pääsee, kun säännöllisesti auton huollattaa. Kerran vuoteen kun käyttää, niin se maksaa itsensä kyllä takas. Se voi olla vaikka joku jarrujen ääni, pienimmillään se menee puhdistuksella, mutta jos ei toimi kaikki säädöt ja muut, niin joutuu kohta laittamaan levyjä ja paloja uusiksi.
Ja vielä viimeiseksi: heitäppä joku paha kysymys seuraavalle haastateltavalle eli Hyvärisen Nikolle.
Ohhoh, ohhoh, mitäs myö Nikolle laitettais. Pistetään nyt vaikka se kuuluisa kultainen kypärä, että jokos se on ens vuonna herra Hyvärisen päässä. Meillä on firmalla semmoinen tapa, että joka toinen vuosi henkilökunta ja joka toinen vuosi firman päättäjät valitsevat yhden kaverin, joka palkitaan jonkinlaisella lahjakortilla, ja se saa tämmöisen niin sanotun kultaisen kypärän vuodeksi käyttöön. Se on mulla tällä hetkellä ja on se Nikollakin ollut, mutta josko se eksyis toisen kerran.
Millaisilla meriiteillä tuon kypärän sitten saa haltuun?
Pitää olla kohtelias muita kohtaan ja hommien pitää pelata johtoa ja työkavereita kohtaan. Hyville tyypeille se menee.
Kuulostaa hyvältä, tähän on hyvä lopettaa. Ei muuta kun kiitos haastattelusta ja kaikkea hyvää.
Kiitos vaan samoin. Se on moro!
